sähköjohtotorni
Sähkölankatornit, joita kutsutaan myös siirtotorneiksi tai voimapyloiksi, ovat keskeisiä infrastruktuurikomponentteja nykyaikaisissa sähköjakelujärjestelmissä. Nämä korkeat teräsrakenteet on suunniteltu tukemaan korkeajännitteisiä sähkölinjoja, jotka siirtävät sähköenergiaa suuria etäisyyksiä, sähköntuotantolaitoksista paikallisiin jakeluverkkoihin. Korkeudeltaan 50–200 metriä olevat tornit on rakennettu galvanoidusta teräksestä, jotta ne kestäisivät ja olisivat säänkestäviä. Tornit sisältävät useita poikkipalkkeja, jotka on suunniteltu erottamaan ja tukemaan erilaisia sähkölinjakonfiguraatioita, estäen sähköhäiriöitä ja ylläpitäen turvallisia välimatkoja. Edistykselliset eristinjärjestelmät on integroitu rakenteeseen estämään sähkövirran kulkeutumista itse torniin. Nykyaikaisissa sähkölankatorneissa on älykkäitä valvontajärjestelmiä, jotka havaitsevat rakenteelliset ongelmat, sääolosuhteet ja sähkövirran vaihtelut reaaliajassa. Perustussuunnittelu vaihtelee maaperäolosuhteiden ja tornin korkeuden mukaan, käyttäen joko betonipohjia tai syviä paaluja vakauden varmistamiseksi. Nämä rakenteet on varustettu kiipeämisenestolaitteilla ja varoitusmerkeillä turvallisuussyistä, ja niissä on myös erityisiä alustoja ja kiinnityspisteitä huoltokäyttöä varten. Tornien suunnittelussa on otettava huomioon erilaiset ympäristötekijät, kuten tuulikuormat, jääkertymät ja maanjäristystoiminta, mikä tekee niistä kestäviä erilaisissa sääolosuhteissa.